Mikä työntekoa rassaa?

Ensinnäkin jatkuva epävarmuus. Työelämä on siis pirstaleina, rikki, yt-kierteessä ja masentunut. Perinteistä kuukausipalkkaista työtä on tarjolla entistä harvemmalle. Sama määrä työtä täytyisi tehdä vanhoilla toimintamalleilla ja pienemmillä resursseilla.

Mutta… olisiko ehkä aika kokeilla jotain uutta? Voisiko asiat kääntää ympäri ja tehdä täysin uudella tavalla? Miten tästä tehdään vahvuus niin, että sekä työnantaja että työntekijä ovat tyytyväisiä? Voisiko olla mahdollista, että epävarmuus muuttuukin luovuudeksi ja uuden tekemisen iloksi?

Entäs sitten kirosanat automatisaatio, robotisaatio ja digitalisaatio? Mitä ne tuovat tullessaan? Potkut ja lopputilin, niinkö? Tosi asiassa uusi teknologia vapauttaa meidät puuduttavasta ja konemaisesta työskentelystä – ajattelemaan ja luomaan uutta. Tämä jos jokin, on tuottavaa ja palkitsevaa. Haasteeksi nousee ihmisen ja teknologian yhteensovittaminen. Ihmisen ei siis tarvitse olla kone pärjätäkseen tässä kilpailussa.

Työelämää rassaa myös pirstaloituminen: työtä tehdään yhä enemmän projekteina sekä yrittäjämäisesti, minkä lisäksi toimeentulo saadaan useasta eri lähteestä. Jos asiaa katsoo toisesta vinkkelistä, jakamistalous ja työmahdollisuuksia tarjoavat verkottuneet yhteisöt tarjoavat niin organisaatioille kuin työntekijöille uusia mahdollisuuksia tehdä työtä. Myös työn ja vapaa-ajan ero kapenee.

Muutoksen myllerryksessä ovat myös yritysten rakenteet. Pirstaloituminen haastaa johtamisen ja organisoinnin, minkä lisäksi johdolta vaaditaan parempia vuorovaikutustaitoja ja yhteistyökykyä. Tuottavuus ja työhyvinvointi syntyvät työssä viihtymisestä, hyvästä johtamisesta, avoimesta vuorovaikutuksesta sekä luottamuksesta.

Teknologia lisää kuluttajien valinnanvapautta. Siksi asiakaslähtöisyys ja palvelumuotoilu korostuvat. Liiketoimintaa kehitetään entistä enemmän yhdessä työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa, ei enää pelkästään johtoportaassa.

Oikeasti, tulevaisuuden työ onkin siis täynnä mahdollisuuksia.

Parhaassa tapauksessa entistä useammalla on mahdollisuus toteuttaa itseään työn kautta. Tämä tarkoittaa myös hyvinvoinnin kasvua, kun ihmisillä on mahdollisuus päättää omasta ajankäytöstään sekä tehdä itselleen merkityksellistä työtä.

Uusi työelämä antaa vastuuta ja vapautta, mutta vaatii itsenäisyyttä sekä taitoa hallita useita eri projekteja samanaikaisesti. Vastuu itsensä johtamisesta ja kehittämisestä siirtyy enemmän työntekijän vastuulle.

Jokaisen on oltava valmis kehittämään itseään ja tultava toimeen jatkuvan epävarmuuden kanssa. Vanhoista toimintamalleista, työn tekemisen tavoista ja työpaikoista on päästettävä irti. Työnteon ja sen muotojen muuttuessa on haastettava vanhoja toimintatapoja sekä etsittävä uusia mahdollisuuksia työn tekemiseen.


Heini Rask